Satun kotisivut

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
-Eino Leino-

Sukutaulu

i: Tokai RR 280

e: Lill Marina RR 2108

ii: Tjelvar RR 135

ie: Danni RR 1104

ei: Marino RR 213

ee: Lili Marleen RR 720

iii: Gullding
RR 108

iie: Bonita
RR 320

iei: Dennis
RR 164

iee:Dana Bess
RR 623

eii: Piccolo
RR 167

eie: Maritza
RR 595

eei: Atterdag
RR 110

eee: Russi
RR 546

iiii: Bodick RR 98

iiie: Nego RR 243

iiei: Botajr RR 80

iiee: Dolly RR 254

ieii: Raketten RR 102

ieie: Lisen RR 283

ieei: Raketten RR 102

ieee: Diana Bess
RR 623

eiii: Prins RR 130

eiie: Carmensita RR 501

eiei: Bodick RR 98

eiee: Tärna RR 297

eeii: Limrick RR 99

eeie:
Lotta RR 260

eeei: Rask
RR 112

eeee: Rita
RR 410

Isälinja:
iiiiiiiii: Gotland pony
iiiiiiii: Frej RR 4, 1897
iiiiiii: Ivan RR 39, 1910
iiiiii: Bocack RR 75, 1928
iiiii: Botajr RR 80, 1933
iiii: Bodick RR 98, 1944
iii: Gullding RR 108, 1948
ii: Tjelvar RR 135, 1954
i: Tokai RR 280, 1972

Emälinja:
eeeeeeee: Vesta RR 33, 1900
eeeeeee: Netta RR 171, 1915
eeeeee: Nella RR 226, 1929
eeeee: Bojan RR 326, 1942
eeee: Rita RR 410, 1949
eee: Russi RR 546, 1955
ee: Lili Marleen RR 720, 1960
e: Lill Marina RR 2108, 1974

5.4.2003
Perjantaiaamu alkoi niin kuin normaalisti. Aurinko pilkisti pilvien raosta ja hevoset pääsivät tarhaan aamuheiniään syömään. Hevoset olivat kuin ennenkin, kisailivat keskenään suurimmasta heinäkasasta, vaikka nehän olivat samankokoisia :)
Lähdimme äitini kanssa kaupungille ja tullessamme kotiin näky laitumelta sai sydämeni hypähtämään kurkkuun. Muori piehtaroi ja piehtaroi.. Eikä noussut ylös vaan aloitti piehtaroinnin uudelleen.. Tajusin että kaikki ei ollut kohdallaan. Kun auto pysähtyi, juoksin tarhaan ja tartuin Muoria päitsistä ja käskin sen ylös.. Muori nousi ja seurasi minua ihan kiltisti veräjälle. Yhtäkkiä se koitti pistää taas maahan, mutta sain sen sentään pysymään pystyssä. Huusin vanhemmilleni että nyt on tosi kyseessä, soittakaa eläinlääkäri.
Talutin Muoria pihassa tunnin ennen kuin ell tuli. Monta kertaa se koitti pistää maate, mutta en uskaltanut antaa sen piehtaroida vaan kävelytin sitä väkisin.
Eläinlääkäri totesi sillä olevan ähkyn, niin kuin arvelinkin ja antoi kipulääkettä ja parafiiniöljyä. Ja me jatkoimme kävelyä.
Välillä vaihdoimme taluttajia mutta jaksoimme kuusi tuntia. Kuusi pitkää ja kauheaa tuntia. Lopulta ell joutui lähtemään toiseen paikkaan ja me jäimme keskenämme lääkkeitten kanssa. Illalla sitten veimme Muorin karsinaansa, jossa se kävi pitkälleen ja koitti piehtaroida useita kertoja. Näky ei ollut yhtään mukava, itkimme varmaan litroja Muorin harjaan sen taistellessa hengestään. Seurasimme tilannetta koko yön ja kivut näyttivät laantuvan.

6.4.2003 "surun ja tuskan päivä"
Aamu alkoi niin kuin normaalisti. Muorikin oli noussut ylös ja huokasimme jo helpotuksesta, se nimittäin tahtoi ulos! Se kurkki niin kuin ennenkin karsinan oven yli ja kärtti päästi pihalle. Otinkin sen ulos ja lähdimme käymään kävelyllä. Muori käveli reippaasti ja tuskista ei näkynyt olevan tietoakaan. Ihmettelin sen intoa kävellä tielle, mutta menin mukana. Muori käveli ja käveli, olisi jatkanut normaalista käännyntä paikastakin, jos en olisi ollut narussa roikkumassa. Se katseli korvat hörössä vain kaukaisuuteen ja oli kuin olisi odottanut jotain tulevaksi. Kävelimme sitten takaisin tallille ja annoimme Muorille uudet lääkkeet. Se ei olisi millään tahtonut niitä syödä.
Päivä meni ilman piehtarointeja ja illalla Muori oli levollinen. Myöhällä ennen kuin menin nukkumaan huomasin kyllä että se oli vielä rauhallisempi kuin aamulla, ja sen sieraimesta valui tummaa räkää. Luulin että ähky oli voitettu ja menin hyvillä mielin nukkumaan.
Vanhempani kävivät silti vielä tarkistamassa Muorin yöllä.
Äitini kertoman mukaan Muori oli maannut 22.00 aikaan karsinassa ja sen sieraimista olivat valuneet ne lääkkeet mitä me sille olimme syöttäneet.
Sen silmät olivat olleet rauhalliset ja katsoneet kaukaisuuteen.

Klo 24.00 Muori oli jo nukkunut pois. Äitini peitteli sen sen omalla loimellaan karsinaan. Sain tietää tästä yöllä joskus 02.00 aikaan kun heräsin kuullessani nyyhkytystä pirtistä. Arvasin heti mitä oli tapahtunut.

Seuraavana päivänä Muori vietiin tallista ja se haudattiin sen lempipaikkaan, tarhassa olevaan pienen metsän laitaan. Se vietti tuossa metsässä usein aikaansa yksinään. Menetimme Muorissa hyvän ratsun, reippaan ajokin ja yhden parhaimmista ystävistäni.

Opin tästä ainakin sen, että vaikka hevonen näyttää olevan kunnossa ja kipujakaan ei näy, ei ole varmaa että hevonen tervehtyy. Se voi vain olla lopun alkua....
Tapauksesta on jo kulunut useita kuukausia, mutta vasta nyt 25.9.03 pystyn kirjoittamaan suruni sanoiksi.

Muori tuli meille Kuhmoon ensimmäisen
kerran vuonna 1990 sairastelevan Janen seuraksi.
Ostimme sen hetken mielijohteesta Oulaisista ihastuttuamme sen vaaleaan ilkikuriseen olemukseen. Ja sitähän sanotaan että "sitä saa mitä tilaa" ja niin mekin teimme. Eipä osattu aavistaa millaisen dynamiittipötkön ostimme. Sitä sitten vuosien saatossa opittiin tuntemaan toisemme juurta jaksain, itkettiin ja naurettiin yhdessä Muorin toilailuille. Ensimmäinen pv antoi jo esimakua tulevasta.. Muori potkaisi hakiessani sitä laitsalta.
Nuihin pieniin koviin kavioihin tulikin sitten tutustuttua hyvin..

Kuuden vuoden ajan sitä sitten kesti. Tippumistilastoni nousi huomattavasti tuona aikana :)
Muori kun saattoi nähdä mörköjä missä vain ja milloin vain.. Esteiden jälkeen vedettiin pää alas ja *hups* ratsastaja tippui kuin vahingossa ohuen kaulan yli. Ja kun Muori ei itse viitsinyt, niin ajoi Janen läpi lanka-aidoista ja useamman kuin kerran meidän vaaralla raikasi huuto: "minä haen kyllä kiväärin!" ja muita uhkauksia tulevasta teurasautosta ;) Kun tuota vikkelää voikkoa ponia ei niin mitenkään saanut kiinni.. Se tuli vain laukalla kohti ja käänsi kohdalla peppunsa ja nakkasi niin hyvin jo tunnettuja kovia, pieniä kavioitaan.

Sittemmin Muori siirtyi Mari Kohosen omistukseen vuonna 1996. Kuhmossa toimi tuolloin ratsastustalli Onnenkenkä johon Mari vei Muorin maskotiksi.
Maskotin kovaa elämää vuoden vietettyään se vihdoin palasi Janen tallikaveriksi. Hoidokkina se meillä oli puolisen vuotta kun omistajanvaihdos tehtiin. Oli vuosi 2001 ja Muori oli palannut reissultaan "kotiin".
Muori asusti 2v Mieronvaaran tilalla Janen ja uuden tulokkaan Hilin seuraneitinä. Käytös oli muuttunut parempaan päin ja kosketuksia kavioihin tuli vain niitä puhdistaessa :))
Muori harrasti pienten ja vähän isompienkin tyttöjen kanssa höperöimistä ja köpöttelyä. Kerran kuukaudessa tehtiin joskus yli tunninkin pituinen retki hiekkatietä myöten perukkaan ja silloin haisteltiin ja maisteltiin miltä elämä maistui.